Sirukortteja alkoi tulla Suomeen laajempaan käyttöön viime vuonna, ja niitä on markkinoitu
täysin turvallisina. Kuitenkin brittitutkijat ovat löytäneet sirukorteista pahan tietoturva-aukon.
Uskaltaako korteilla vielä maksaa, miettii moni. Noora Hirnin haastattelussa rikosylikonstaapeli
Tero Toivonen keskusrikospoliisista.

Millainen riski tämä tietoturva-aukko on suomalaisille?

-Nämä Cambridgen tutkijat ovat tietoturvan ammattilaisia, jotka etsii sirukorteista tietoturva-aukkoja laboratorio-olosuhteissa. Se ei kauheen kätevää ole täällä reaalimaailmassa. En pidä sitä suurena riskinä.

Sirukortin piti olla täysin turvallinen. Miten tietoturva-aukko on mahdollinen?

-Sirukortit suunniteltiin korttikopioinnin ehkäisemiseksi. Vanhoja magneettijuovakortteja
on hyvin helppo kopioida, mutta sirukortteja taas ei voi kopioida. Ainakaan vielä ei tiedetä sellaista tapaa. Ja tämäkään Cambridgen tapaus ei ole sellainen, että kortti olisi kopioitu.

Helmikuussa helsinkiläisliikkeessä 100 000 maksukortin tiedot joutuivat vääriin käsiin. Miten se on mahdollista?

-Tästä yksittäistapauksesta en voi kommentoida muuta kuin sen, että tässä oli kyseessä vanha tekniikka.
Ei ole kyse sirutekniikasta eikä uusista tietoturvasäädöksistä.

Korttitietoja on kopioitu myös nosto- automaateilla, bensa-asemilla ja pizzerioissa ja vaikka missä. Minkälainen on kortinkäyttäjän vastuu tällaisissa tapauksissa?

-Kun kyseessä on ammattimainen järjestäytynyt rikollisuus, niin vastuun kantaa joku muu kuin se kuluttaja. Kuluttajan vastuulla on pitää huolta siitä, että tietää missä oma kortti on ja ettei tunnusluku joudu vääriin käsiin.

Jos vastassa on iso rikollisliiga, niin se ei ole kuluttajan vastuulla?

-Juuri näin.

On käynyt myös ilmi, että joissain tapauksissa jo kuoletetulla kortilla voi tehdä ostoksia. Miten näin voi olla?

-Tässä pitäisi mennä teknologisiin yksityiskohtiin, mihin en oikeastaan halua mennä. Luottokorttihan on suunniteltu sellaista käyttöä varten, että voisi matkailla eikä tarvitsisi kuljettaa paljon käteistä mukana.
Joten sen täytyy toimia jonkun verran myös paikoissa, missä online-katevarmennukset ei toimi. Mutta se ei ole kuluttajan huoli, vaan ammattilaisten huoli.

Maksukorttipetokset ovat lisääntyneet Suomessa selvästi; viime vuonna yli kolmanneksen edellisvuoteen verrattuna. Mistä se kertoo?

-Joo, kasvuprosentti oli vuosien 2008 ja 2009 välillä noin 35 prosenttia. Tätä tilastoa voi vähän avata siten, että aina kun poliisi on tehokas ja saa rikollisia kiinni, niin kirjataan lisää rikosilmoituksia. Osittain se on siis sitä, että poliisi on onnistunut tehtävässään. Toiseksi myös verkkorikollisuus kasvaa jonkin verran, ja sieltä tulee maksuvälinepetoksia. Ja kolmanneksi rikollisryhmien kiinnostus Suomeen on jonkin verran kasvanut.

Suomessahan maksetaan suhteessa Euroopan eniten muovirahalla. Olemmeko Suomessa
erityinen riskialue?
-Ei me olla. Tää on, kuten moni muukin asia, ns. suurten lukujen logiikkaa. Rikollisia kiinnostaa helppo raha
ja se, missä se raha liikkuu. Suomi ei suinkaan ole mikään Euroopan rahakeskus, vaan Keski-Euroopan
suuriin maihin kohdistuu rikollisten suuri mielenkiinto.

Näitä huonoja uutisia välillä tulee. Uskaltaako korteilla vielä maksaa, vai pitäisikö palata käteiseen?

-Ilman muuta uskaltaa. Itsekin käytän paljon kortteja. Täytyy vaan tietää, missä kortti kulloinkin on. Ja täytyy pitää tunnusluku omana tietonaan. Jos kortissa on kahden tonnin luottoraja, niin kyllä ihmiset yleensä tietää, missä kahden tonnin käteisnippu on.

Eli pitää ajatella, että se kortti on kaksi tonnia rahaa. Kuinka jokainen voi omalta kohdaltaan ehkäistä näitä maksukorttiongelmia?

-Jo mainittujen lisäksi ehdottaisin, että matkalle otetaan kaksi korttia. Toinen laitetaan matkakohteessa
hotellin kassakaappiin. Jos ensimmäinen kortti katoaa, se on helppo ilmoittaa kadonneeksi kortinsulkupalveluun. Loma ei mene silloin pilalle.

Ja PIN-koodin näppäily suojataan kädellä eikä kirjoiteta sitä ylös.