Juontaja-toimittaja Jaakko Kyläsalo ja tuottaja-ohjaaja-toimittaja Vesa Saarinen vierailivat Kuningaskuluttajan juhlalähetyksessä. Katsottiin kooste menneiden vuosien Kuningaskuluttajista.

Näimme juttuja vuosien varrelta. Miltä tuntui katsoa, Jaakko?

-Hauska nähdä, että vielä ovat tallella, mutta niitä on niin hirveesti. Tuli paljon muistoja mieleen.

Vesa?

-Ihan hyvältä, vähän haikealta. Tulee mieleen se pieni innostunut joukko, joka silloin teki sitä. Anne Heinrichsen-Mali juontajana ja toimittajana. Erkki Holvikivi, kuvaussihteeri, ja sitten minä.
Palautetta tuli paljon ja se innosti meitä tekemään hyvää ohjelmaa.

Vesa, sua voi todella tituleerata Kuningaskuluttajan isäksi. Olit perustamassa ohjelmaa tammikuussa -90, kun se alkoi. Teit sitä vuoteen -97 asti. Mihin tarpeeseen ohjelma silloin syntyi?

-Se tuli katsojien, kuluttajien kannalta hyvään tarpeeseen. TV1:ssä eikä TV2:ssa ollut tällaista ohjelmaa.
Se paikkasi hyvin merkittävän aukon ja palveli sillä tavalla katsojia. Kun palaute oli kiittävää, niin se tietysti innosti. Sitä kautta koettiin, että tämä on tärkeä ohjelma ja haluttiin tehdä mahdollisimman hyvää tuotetta.

Jaakko, tulit ohjelmaan mukaan syksyllä -90 ja jatkoit vuoteen -98. Millaista kohtelua kaupoilla
sai Herra Kuningaskuluttaja?

-Yleensä hyvää, mutta joskus kyllä vähän ristiriitaistakin. Supistiin, että "Kuningaskuluttaja tuli sisään, olkaas nyt tarkkana". Mutta kyllä meikäläisen oli helppo olla kaupassa, kun oli kulunut aikaa. Oleellistahan on se, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun tämän tyyppinen ohjelma televisiossa Suomessa oli. Sitä ennen ohjelmat olivat olleet yksittäisten toimittajien harrastuksista tai kiinnostuksista riippuvia lyhytaikaisia sarjoja.

Palautetta siis tuli paljon ja se oli innostavaa. Ihmiset lähettelivät jopa rikkinäisiä kenkiä ja televisioita ja pyysivät selvittelemään asioita. Vesa, kuinka suuri osa aiheideoista tuli katsojilta?

-Alussa vähemmän, mutta sitten kun ohjelma teki itsensä tutuksi, niin suurin osa ohjelmaideoiden
antajista oli katsojapalautetta. Meillä oli kaksi ihmistä -90-luvun puolivälissä ottamassa tätä palautetta vastaan. Toisella oli huoneessa melkein pieni myymälä, jossa oli telkkareita, rikkinäisiä kodinkoneita, kenkiä ym. Kaikkea sellaista rekvisiittaa, josta katsojat olivat reklamoineet.

Jaakko, sinä keskityit paljolti pankkeihin. Miksi juuri pankkeja seurattiin niin tiiviisti?

-Koska pankit olivat luoneet luotettavan imagon, "täällä aina ystävä" jne. Mutta ystävä ei ollut siellä.
Kävi ilmi, että pankit aika röyhkeästi muuttivat korkoehtoa ja takaisinmaksuehtoja sopimatta niistä lainansaajan kanssa. Siviilioikeuden professorikin sanoi, että se on hänen mielestään käsittämätöntä ja sopimatonta.

Vesa, mitä sinulle on erityisesti jäänyt mieleen?

-Moniakin ohjelma-aiheita on jäänyt mieleen, mutta sieltä alkupäästä erityisesti ruokakorivertailut,
jotka olivat niin lähellä tavallisen kuluttajan elämää, että niistä tuli paljon palautetta. Niitä tehtiin ensin
omien toimittajien voimin, mutta sitten Kuluttajavirasto ryhtyi tekemään niitä. Valitettavasti niitä ei enää tulekaan.
Kuluttajavirasto ei enää tee näitä hintavertailuja resurssipulan takia. Mutta kansalla on nyt keskimäärin
enemmän rahaa ja kulutamme paljon. Kuluttajan oikeudet tunnetaan paremmin. Jaakko, mihin kuluttajaohjelmaa siis nyt tarvitaan?

-Samaan kuin ennenkin. Yleisradio on ainoa väline tässä maassa, jolla on resurssimahdollisuudet
ja sellainen asema, että se voi tehdä riippumatonta kuluttajan etujen ja kuluttajan suojan puolustamista.
Jos ei YLE sitä tee kunnolla, niin ei sitä tee kukaan.

Vesa?

-Mielestäni sitä tarvitaan vielä enemmän kuin 20 vuotta sitten. Jos leikkimielisesti voi sanoa, niin kuluttajaa viedään kuin vierasta sikaa paikasta toiseen. Kuluttamisesta on tullut ajanvieteteollisuutta, ja silloin täytyy olla joku kriittinen ohjelma, joka tuo myös kuluttajan edut esille. Mutta Kuningaskuluttaja voi pärjätä vain jos se uudistuu, elää tässä muutoksessa mukana ja on turvana ja tukena.