Heijastin on hyvä henkivakuutus, ainakin silloin kun se heijastaa. Markkinoilla on edelleen heijastimia, jotka näkyvät yhtä hyvin kuin lapanen. Viranomaiset ovat yrittäneet kitkeä huonoja tuotteita kauppojen hyllyiltä, mutta vaihtelevalla menestyksellä.

Mikkeliläinen katsojamme halusi parantaa lasten polkupyörien näkyvyyttä liikenteessä. Kotona hän alkoi epäillä, ettei ostettu heijastin heijasta lainkaan.

Jo pelkkä ajatus heijastamattomasta heijastimesta on uskomaton. Se on sama kuin myisi hätäsoihtuja, joista ponnahtaa hädän hetkellä kukkia.

Huono heijastin heijastaa vähemmän kuin valkoinen paperi

Laitilalainen yritys valmistaa heijastimia, ja firmalta löytyy kalibroitu mittalaite. Mikkelistä lähetetty heijastin asetetaan pitkän putken toiseen päähän, jonka toisessa päässä on valo ja heijastumista mittaavat anturit.

Ajoneuvoihin ja ihmisiin kiinnitettävien heijastimien pitäisi heijastaa vähintään 400 CIL-yksikön edestä.

-Tämä heijastaa 30. Ei siis käytännöllisesti katsoen lainkaan. Pelkkä valkoinen paperi heijastaa 60 yksikköä, kertoo mittauksen tehnyt laadunohjaaja Sari Suomistoinen Coreplast Oy:stä.

Kaupoissa paljon huonoja heijastimia

Katsojamme lähettämä heijastin on vain jäävuoren huipulla oleva hiutale. Keräsimme kaupoista kokoelman heijastimia tai niiltä näyttäviä tuotteita. Kokoelma osoittautuvat vähintään arveluttaviksi.

Hyvät heijastimet yltävät 2000 CIL:n arvoon, joka on 67-kertainen mikkeliläiseen versioon verrattuna. Miten ihmeessä selvästi heijastimen näköinen tuote voi olla näin onneton? Kyse on lähinnä teknisestä osaamisesta, kertoo Coreplastin toimitusjohtaja Mikko Koivisto.

- Valo heijastuu prismassa kolmen pinnan kautta takaisin autoilijalle. Huonoissa heijastimissa valo menee läpi. Kyse on siitä, onko puristustyökalu oikein asetettu ja että tehdäänkö työ huolellisesti.

Kuinka paljon kalliimpaa on valmistaa kunnollinen heijastin?

- Ei se siitä ole kiinni, kyse on tuotantokustannuksissa ehkä kahden prosentin erosta. Kyse on puhtaasti osaamisesta.

Huono heijastin näkyy vasta kohdalla

Kokeilimme heijastimia talven pimeydessä, ja kuka olisikaan sopivampi testinukke kuin heijastintehtailija. Aloitimme laskemisen, kun ihmissilmä erotti ensimmäisen pilkahduksen.

Hyvä heijastin näkyi 24 sekuntia ennen kohtaamista. Huono erottui yhtä hyvin kuin lapanen, vasta kohdalla.

Heijastimet eivät erityisvalvonnassa

Tulli, Ajoneuvohallintokeskus ja Kuluttajavirasto valvovat heijastimien laatua. Tullista kerrotaan, etteivät heijastimet ole tällä hetkellä erityisen valvonnan kohteena. Voimat on keskitetty muuhun.

Kuluttajavirasto ja Liikenneturva lähettivät kaksi vuotta sitten kaupoille paimenkirjeen, jossa vaadittiin huonojen heijastimien karsimista markkinoilta.

- Edelleen markkinoilta löytyy huonoa tavaraa, valitettavasti. Vetoammekin elinkeinoelämään, jotta maahantuojat, tukkukauppiaat ja vähittäismyyjät kaikki tuntisivat vastuunsa. Tärkeässä asiassa pitäisi tehdä ryhtiliike, toteaa Kuluttajaviraston tuoteturvallisuuspäällikkö Jaakko Kuustonen.

Heijastimen näköisiä leluja hyllyille erehdyksessä

Mikkeliläinen katsojamme osti surkeaksi osoittautuneen heijastimen Säästötalosta. Kauppias Jari Jukarainen pahoittelee tapahtunutta.

- Olemme pahoillamme, jos näin on päässyt käymään. Meille on tullut muutama tapaus tietoon, ja olemme palauttaneet rahat tai antaneet tilalle heijastimen, joka varmasti heijastaa.

Nesteen huoltoasemalla myytiin leluina kovasti heijastimen näköisiä jousipantoja. Tuotteista vastaa Kesko. Mitähän näillä leikitään, liikennettä kenties?

-Sitä täytyy kysyä maahantuojalta, joka on meille tuotteet toimittananut. Kyseessä on yksittäisen myymälän selkeä virhe. Ei tällaista olisi saanut tarjota meidän kaupoille eikä tällaista saa olla myynnissä missään, toteaa Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikkö Matti Kuustonen.

Pelkkä CE-merkki ei riitä

Ostajaa saattaa hämätä myös CE-merkintä. Se yksistään ei takaa mitään, sillä CE saattaa viitata leludirektiiviin, ei heijastimille asetettuihin vaatimuksiin.

CE:n lisäksi jalankulkijoille tarkoitetusta heijastimesta täytyykin löytyä merkintä EN13356.

-Siinä täytyy olla maahantuojan ja valmistajan nimi. CE-merkintä ja tieto siitä, mihin direktiiviin merkintä viittaa, eli tässä tapauksessa siis direktiiviin EN13356.

-Yhteystiedot tuotteen testanneeseen laitokseen olisi oltava myös. Sen lisäksi pitää löytyä käyttöohjeet, painottaa tuoteturvallisuuspäällikkö Jaakko Kuustonen.

Nämä ovat siis lain edellyttämiä merkintöjä ja vaatimuksia, eivät suosituksia.

Kymmenen kuolee vuosittain heijastimen puutteeseen

Onnettomuustutkijalautakunnan jäsen Antero Aho on nähnyt oman osuutensa turhista onnettomuuksista. Jo käytössä olevat heijastimet voi testata kotikonstein.

-Laitetaan taskulamppu silmän viereen, osoitetaan heijastinta ja katsotaan, miten heijastin heijastaa takaisin. Jos ei heijastin näy, se ei ole heijastin.

Joka vuosi kymmenen jalankulkijaa menettää henkensä siksi, ettei käyttänyt heijastinta. Kymmenet loukkaantuvat. Pimeänajan onnettomuudet tapahtuvat useimmiten taajamissa ja valaistuilla tieosuuksilla, joilla myös pitäisi käyttää heijastinta.

Heijastimien käytön ja laadun puolesta on kampanjoitu puoli vuosisataa. Kaupoista edelleen löytyvät huonot tuotteet aiheuttavat kiukkua, kuvailee tunteitaan Liikenneturvan koulutusohjaaja Heikki Anteroinen.

-Ei ihmisten hengellä saa leikkiä. Joka toinen käyttää jo heijastinta ja huono tuote on hengenvaarallinen. Se luo jalankulkijalle väärän turvallisuuden tunteen. Hän luulee näkyvänsä vaikka ei näy.

Jari Vaara / TV1 Kuningaskuluttaja