Koordinaattien syöttäminen on työlästä sormijumppaa karvalakkitasoisella gps-laitteella. Kolmen kovan testissä navigointitarkkuus oli hyvää luokkaa.

Otimme testiin kolme maastokelpoista gps-laitetta hintahaarukan alapäästä. Magellan Triton 200, Garmin eTrex H ja Lowrance iFinder Go2 maksavat reilun satasen, ovat vesitiiviitä ja toimivat suomen kielellä.

Emme onnistuneet löytämään maastogepsejä kuin kolmelta valmistajalta, mikä kertonee markkinan kapeudesta.

Kunkun kolme kovaa ovat tällä kertaa geokätköilyyn lujasti hurahtanut perhe. Tommi Varis, Annika Kinnunen ja Akseli Varis ovat kätköilleet yhdessä reilut pari vuotta.

- Noin viisi ja puolisataa löytöä takana, toteaa Annika Kinnunen.

Tuskinpa sopivampaa testiryhmää voisi löytääkään, sillä geokätköilyssä etsitään piiloja nimenomaan gps-laitteen avulla. Laitteen tarkkuus ei todellakaan ole pahitteeksi.

Karvalakkimallitkin ovat liian hienoja

Kunkun kolme kovaa kokeilivat laitteita parin kuukauden ajan kesällä. Tarkoitus ei ollut käydä läpi joka ikistä ominaisuutta vaan perusasiat: kuinka haluttu kohde löytyy syöttämällä koordinaatit ja kuinka helppo laitetta on käyttää.

Se selvisi heti, että karvalakkimallitkin ovat liian hienoja. Tavallinen kätköilijä tai vaeltaja haluaa lähinnä syöttää koordinaatteja ja löytää määränpäähän, eikä kaipaa tietoa esimerkiksi kuun noususta tai kävelynopeudesta. Valtaosa laitteiden ominaisuuksista on peruskulkijalle turhia.

Jokaisella laitteella haluttu reittipiste löytyi varsin tarkasti. Esimerkiksi eräälläkin kätköllä laitteiden ilmoittamat etäisyydet heittivät vain muutamia metrejä totuudesta, vaikka taivas oli pilvessä, satoi, ja ympärillä kasvoi tiheä metsä.

Esimerkiksi autiotupa löytyy tällä tarkkuudella varmasti, ja kyllä geokätköilijäkin tulee sillä toimeen.

Raati ei havainnut eroja siinä, kuinka herkästi laitteet löytävät satelliitit. Tosin tässä kokeilussa kapuloita ei viety äärioloihin esimerkiksi jyrkän laakson pohjalle. Kotisohvalla katon alla satelliittiyhteyksiä ei saatu aikaan.

Kaikki laitteet työläitä käyttää

Erot jäivät lopulta pieniksi. Jokaisella laitteella koordinaattien syöttäminen oli työlästä, koska numeronäppäimiä ei ole. Luvut pitääkin noukkia yksitellen monivalikosta.

Garminissa urakkaa pahentaa se, että nappulat ovat ainakin uutena jäykät.

Annika Kinnunen sai sormet suorastaan kipeiksi kyseisen laitteen kanssa.

- Siinä tarvitsee melkein sormustimen, veistelee Tommi Varis.

Suunnistusta ilman karttoja

Magellanista löytyy karkea kartta – ja Lowrancessakin on jotain sen tapaista. Näillä karttaversioilla ei kuitenkaan maastossa pötkitä pitkälle. Kyse ei todellakaan ole tarkoista maastokartoista korkeuskäyrineen ja yksityiskohtineen, eikä sellaisia ole saatavillakaan näihin vehkeisiin.

Näillä karvalakkimalleilla kohteita etsitäänkin lähinnä etäisyyttä osoittavien metrimäärien ja kohteeseen näyttävän suuntanuolen avulla. Mutta sujuu vaellus erinomaisesti niinkin, kunhan rinnalla on pätevä kartta painotuotteen muodossa.

Käyttö sujui ilman käyttöopasta

Kolmella kovalla on aikaisempaa kokemusta gepseistä, joten käyttöönotto sujui ilman vilkuilua käyttöoppaisiin. Laitteet ovat paljolti toistensa kaltaisia. Magellanin käyttöönotto sujui helpoimmin, kun taas monimutkaisen Lowrancen hitaimmin.

Lowrancen varsinainen käyttökin oli raadin mielestä mutkikkaampaa kuin muiden laitteiden. Garmin sai kiitosta erittäin selkeästä käyttöliittymästä. Magellanin värinäyttö on selkeydeltään melkein samaa tasoa.

Sen sijaan Lowrancen pienikokoisten kirjainten ja numeroiden tihrustelu vaatii enemmän harjoittelua.

Varmista oikeanlaisen johdon saatavuus

Koordinaattien syöttäminen helpottuu, jos gps-kapulan voi kytkeä tietokoneeseen ja näppäillä numerot tietokoneen näppäimillä. Tätä varten kannattaa varmistaa etukäteen, että oikeanlainen välijohto löytyy haluamaasi gps-laitteeseen.

Esimerkiksi tätä testiä varten saadut pari lainajohtoa eivät toimineet testiperheen tietokoneissa.

GPS-testin tulos

Lauri Miettinen / TV1 Kuningaskuluttaja