Kamerakaupoissa tehdään myyntiennätyksiä. Digikameroita myytiin viime vuonna - kännykkäkamerat mukaan laskettuna - noin miljoona kappaletta. Etenkin järjestelmäkameroiden myynti on kasvanut. Niitä myytiin vuonna 2007 yli 30 000 kappaletta.

Aloittelijatason digijärjestelmäkamerat maksavat nykyään saman verran kuin parhaat digipokkarit. Perusoptiikalla varustettujen digijärjestelmäkameroiden hinnat alkavat 500 eurosta.

Kumpi sitten kannattaa valita, hyvä digipokkari vai edullinen digijärjestelmäkamera?
- Kameran käyttötapa ratkaisee. Jos innostut harrastamaan, järjestelmäkamera antaa enemmän mahdollisuuksia: sitä voi laajentaa, järjestelmäkameroiden kuvanlaatu on parempi, kamera venyy paremmin eri valaistusoloissa. Pokkarit sopivat parhaiten lomakuvien ottoon, sanoo erikoismyyjä Mikko Erä-Esko Rajala Pro Shopista.

Kameroiden tekniikka kehittyy niin, että kameroita vaihdetaan nykyään kuin puhelimia, kahden vuoden välein. Harrastelijakuvaajan käytössä järjestelmäkamera kestää vuosia. Myös pokkarit kestävät vuosia, vaikka ovatkin vähän arempia käytölle kuin järjestelmäkamerat.

Filmikameran käyttäjästä digikuvaajaksi

Uuden digijärjestelmäkameran käyttö vaatii jonkin verran opettelua myös niiltä, joilla on jo kokemusta filmijärjestelmäkameran käytöstä. Uusissa digitaalikameroissa on joitakin perustoimintoja, joita filmikameroissa ei ollut. Aloitteleva kuvaaja sen sijaan joutuu opettelemaan kameran ominaisuuksien lisäksi valokuvauksen perusteita ja kuvan sommittelua.

Kamerankäytön opettelu saattaa lannistaa uuden digijärkkärin omistajan, ja moni käyttääkin järjestelmäkameraa kuin pokkaria, automaattiasetuksilla. Käyttöoppaan lukemisella pääsee liikkeelle, mutta ei vielä kovin pitkälle.

Useat eri tahot järjestävät digikuvauksen kursseja. Esimerkiksi Nikon on alkanut tarjota uusien järjestelmäkameroiden ja myös joidenkin pokkareiden ostajille parin tunnin ilmaista kamerankäyttökoulutusta.

- Digikuvaaminen ei poikkea filmille kuvaamisesta paljonkaan sen jälkeen, kun kameran asetukset on saatu kohdalleen. Siitä on hyötyä, jos on kuvannut filmille aiemmin tai jos on pelannut tietokoneiden kanssa. Digikameran ja tietokoneen logiikka on samanlaista, sanoo Kameraseuran järjestämän digitaalisen kuvauksen kurssin opettaja, valokuvaaja Reino Havumäki.

Havumäki kehottaa uuden kameran omistajia käymään läpi kameran kaikki valikot, vaikka kaikkia toimintoja ei heti tarvitsikaan. Kameran tuntemus auttaa itse kuvaustilanteessa toimimista.

Miksi sitten kannattaa opetella käsisäädöt, kun kameran automatiikallakin saa melko hyviä kuvia?
- Kameran automaatti mittaa vain keskiarvoja. Se ei ymmärrä mikä aiheessa on pääasia ja mikä taustaa. Jos esimerkiksi kuvassa on kova kontrasti, keskiarvoa mittaamalla aihe voi jäädä tummaksi. Hankalissa valaistusoloissa kuvaajan pitäisi pystyä tekemään päätös, kuinka tummaa tai vaaleaa kuvaa halutaan saada, Havumäki sanoo.

Mitä kuvakokoa käyttää?

Digikuvaaja joutuu tekemään ratkaisevia valintoja jo ennen itse kuvan ottamista. Ensimmäisenä on hyvä valita, mitä kuvakokoa haluaa käyttää.

- Jos vertaa filmikameraan, digikuvauksessa tulee uutena kuvakoon valinta, eli kuinka monta pikseliä eli kuvapistettä halutaan käyttää. Aina ei ole pakko käyttää kameran maksimipikseleitä. Jos tulee vähemmällä toimeen, kamera toimii nopeammin ja muistikortille sopii enemmän kuvia. Olisi hyvä miettiä, mitä kuvakoko tarkoittaa ja mikä missäkin tilanteessa on riittävä koko, valokuvaaja opastaa.

Turvallisinta on kuitenkin käyttää kameran suurinta kuvakokoa, jos muistitila vain antaa myöten. Silloin ei ainakaan törmää siihen, että kuvan pikselimäärä ei riitäkään kuvan suurentamiseen.

Pakkaustasosta on parempi tinkiä

Toinen heti ratkaistava asia on kuvan laatu- tai pakkaustaso. Valitako siis hieno, normaali vai perustaso?
- Pakkaaminen tarkoittaa sitä, että jos kuvassa on isoja tasaisia väripintoja, vaikka sinistä taivasta, niin muistikortilla säästetään tilaa, kun jokaista sinistä pistettä ei luetella erikseen vaan laitetaan muistiin, että tuossa sininen alkaa ja tuossa se loppuu. Näin säästetään monta tuhatta merkintää.

- Pakkaustaso taas on valinta siitä, kuinka samaa sinistä niiden pisteiden pitää olla, että pisteet tiputetaan samaan lootaan. Oikein rankalla pakkaustasolla kaikki taivaan sävyt menevät samaan luokkaan, ja taivaan eri sävyt katoavat.

Jos muistikortin tilaa haluaa säästää, turvallisempaa on suurentaa pakkaustasoa eikä pienentää kuvakokoa.

Millä ISO-luvulla kuvata?

Filmikameraa käytettäessä piti tietää filmiä ostettaessa, kuinka valoisassa tai pimeässä aikoo kuvata. Digikuvaaja voi valita herkkyyden eli ISO-luvun kuvaustilanteen valaistuksen mukaan.

Pienin ISO-luku, 100 tai 200, takaa parhaan jäljen mutta vaatii valoa. Jos valo alkaa käydä vähiin, herkkyyttä voi suurentaa jopa 3200 ISOon asti jollon pärjätään lyhyemmillä valotusajoilla eikä kamera tärähdä.

Valotuksenhallintaa

Valotuksen mittaamisessa ja hallinnassa digikamera on hyvä väline verrattuna filmikameraan siksi, että kameran näytöltä voi heti tarkistaa, osuiko valotus lähellekään oikeaa. Digitaalisia kuvia voidaan korjailla tietokoneella jälkikäteenkin, mutta jos valotus on pielessä, niin on kuvakin, etenkin jos kuva on ylivalottunut.

- Missä tahansa tilanteessa on lukuisa määrä eri yhdistelminä niitä valotusaukon ja himmentimen ajan pareja, jotka antavat tasan saman verran valoa. Se taas sitten vaikuttaa kuvan luonteeseen, kuvataanko pitkällä ajalla ja pienellä aukolla vai päinvastoin, Reino Havumäki selvittää valotuksenhallinnan perusteita.

Säätämällä himmentimen suljinaikaa (shutter speed) kuvaaja voi päättää, näkyykö kuvassa olevan kohteen liike epäterävinä vauhtiviivoina vai jähmettyykö liike kuvan laukaisuhetkellä. 1/60 sekuntia pidemmillä ajoilla kameran tärähtämisen vaara kasvaa. Tukeva ote kamerasta ja jalustan käyttö pienentävät tärähtämisriskiä.

Himmentimen aukko puolestaan vaikuttaa syväterävyyteen. Syväterävyys tarkoittaa sitä, että jos kuvaaja tarkentaa metrin päässä olevaan kohteeseen, onko kolmen metrin päässä oleva tausta terävä vai ei.

Himmentimen aukko (aperture) ilmaistaan f-luvulla, ja se kertoo aukon suhteen objektiivin polttoväliin. Pieni aukkoluku tarkoittaa isoa aukkoa eli paljoa valoa. Isoa aukkoa käytettäessä kuvan syväterävyys on pieni. Suuri aukkoluku puolestaan tarkoittaa sitä, että aukko ja aukosta tulevan valon määrä on pieni. Suurella aukkoluvulla kannattaa kuvata kun haluaa, että esimerkiksi maisema näkyy kuvassa terävänä.

Salama vain tarvittaessa

Kuvien tunnelmaan voi vaikuttaa helposti sillä, että opettelee kameran erilaiset salamansäätömahdollisuudet: onko päällä automaattisalama, pakkosyöttösalama vai onko salama off-asennossa?

Automatiikalla kuvatessa kamera päättää, milloin salamaa tarvitaan.
- Kannattaa muistaa, että salama tappaa helposti tunnelman, valokuvaaja opastaa.
Toisaalta on tilanteita, joissa salaman käyttö voi parantaa kuvan laatua. Esimerkiksi kirkkaassa auringonpaisteessa tai vastavaloon kuvatessa salaman avulla voi varjopaikkoihinkin saada sävyjä.

Digikamerassa filmikameraa lyhyempi polttoväli

Polttoväli kertoo siitä, millainen objektiivi kameran runkoon on liitetty. Pitkillä teleobjektiivella saa tiukasti rajatun kuvan kaukana olevasta kohteesta. Laajakulma näkee laajan näkymän. Mitä polttoväliä sitten käytetään, laajaa vai tiukkaa, valitaan sen mukaan mitä ollaan kuvaamassa.

Polttovälin valinta vaikuttaa myös kuvan terävyysalueeseen sekä kuvan luonteeseen.
Valokuvaaja Reino Havumäki antaa harjoitustehtävän, joka paljastaa, miten erilaiset polttovälit näkyvät kuvissa.

- Kuvaa kohdetta ensin laajakulmalla läheltä. Katso että kohde täyttää kuva-alan kokonaan. Sitten vaihda teleobjektiiviin eli pidempään putkeen ja mene kuvaamaan muutaman metrin päähän niin, että kohde on edelleen saman kokoinen. Lopullisissa kuvissa voi sitten vertailla, miten tausta ja kohde suhtautuvat toisiinsa.

- Kuvatkaa paljon. Ei kuitenkaan kannata ajatella, että määrä korvaa laadun, vaan yksittäisessä tilanteessa pitää ajatella mitä tekee ja miettiä yksittäisiä otoksia, Havumäki opastaa uusia kameranostajia.

Digikuvista kannattaa ottaa varmuuskopiot

Digikuvien käsittely ja tallentaminen ovat kokonaan oma juttunsa. Se kuitenkin kannattaa muistaa, että digikuvista on hyvä tehdä varmuuskopiot ja parhaista paperiversiotkin. Muuten uusista hienoista digikuvista voi eräänä päivänä olla jäljellä vain kauniit muistot.

Kirsi Jansa / TV1 Kuningaskuluttaja

LÄHDE:
Reino Havumäki: Digitaalisen valokuvauksen alkeiskurssi, syyslukukausi 2007, Kameraseura ry