Vaatekaupassa on mistä valita: uusia vaatteita ilmestyy hyllyille entistä tiheämpään, eivätkä hinnatkaan välttämättä koettele kukkaroa.Elämmekin pikamuodin aikakautta.

Kaikki hyvin täällä päässä, mutta mitä kuuluu sinne, missä vaatteet valmistetaan? Voiko vaate olla sekä edullinen että eettisesti valmistettu? Entä voiko kauppoja laittaa paremmuusjärjestykseen eettisyyden mukaan?

Kuluttajaviraston ja muiden eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen teettämässä vaateketjujen yhteiskuntavastuututkimuksessa oli Suomesta mukana tuttuja muotikauppoja: Benetton, Dressmann, Esprit, Hennes & Mauritz, KappAhl, Kookai, Lindex, Mango, Mexx, Seppälä, Vero Moda ja Zara.

Tutkijat lähettivät kuhunkin ketjuun kyselylomakkeen. Yrityksen itse antamien tietojen lisäksi tutkijat tekivät kustakin ketjusta taustatutkimuksen, perusteellisen ketjukohtaisen selvityksen, jonka lähteenä käytettiin muun muassa yrityksen kotisivuja ja yrityksen julkaisemia raportteja.

Tutkimus perustuu pelkästään siihen, mitä yritykset itse kertovat toiminnastaan. Tutkijat eivät käyneet tehtailla tarkistamassa, miten yritys hoitaa yhteiskuntavastuuasiat käytännössä.

Vaateketjun saama kokonaisarvosana muodostuu kuudesta eri osiosta: sosiaalisesta vastuusta (painoarvo kokonaisarvosanasta 55 prosenttia), ympäristövastuusta (20 prosenttia), ekomerkkien käytöstä (10 prosenttia), osallistumisesta tutkimukseen (5 prosenttia), raportoinnista (5 prosenttia) ja vastuusta kuluttajille (5 prosenttia).

Sosiaalista vastuuta painotettiin tutkimuksessa paljon, sillä tehtaiden työntekijöiden pieni palkka ja pitkät työpäivät ovat vaateteollisuuden keskeinen ongelma.

Kuluttajaviraston julkaisema Kuluttaja-lehti 6/2007 julkaisee tutkimusta käsittelevän jutun. Siinä kerrotaan muun muassa se, millaisia arvosanoja Suomesta mukana olevat ketjut saivat tutkimuksen eri osioista.

H&M ja Mango pärjäsivät parhaiten

Yksikään Suomesta mukana olleista ketjuista ei saanut kokonaisarvosanaa A (erittäin hyvä). Hyvään kokonaisarvosanaan ylsivät H&M ja Mango. Tyydyttävän tuloksen saivat Zara, Vero Moda, Dressmann, Mexx ja Seppälä. Välttävän tuloksen sai ruotsalaisketju KappAhl. Huonoksi tutkimus rankkasi peräti neljä yritystä: Lindexin, Benettonin, Kookain ja Esprit’n.

Euroopan suurin vaateketju Hennes & Mauritz on ollut jo pitkään kuluttajaboikottien kohteena ja joutunut kehittämään toimintaansa entistä eettisempään suuntaan. H&M saikin tutkimuksen parhaat arvosanat.

Ruotsalaisyrityksen ansioihin kuuluu muun muassa se, että se julkaisee vuosittain ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportin. Lisäpisteitä tuli siitä, että ketju pyrkii rajoittamaan haitallisten kemikaalien käyttöä tuotteissaan. H&M lisää myös luomupuuvillan käyttöä.
- Luomupuuvillasta tehty mallisto, jonka toimme markkinoille tänä vuonna, on hinnaltaan hieman kalliimpi kuin muut mallistomme. Tähän mennessä se on myynyt hyvin. Ehkä tämä on merkki siitä, että ainakin jotkut kuluttajat ovat valmiit maksamaan vähän enemmän asioista, jotka ovat heille tärkeitä, sanoo yhtiön tiedotuspäällikkö Katarina Kempe.

Geenimuunnellun puuvillan käytöstä H&M:llä ei ole olemassa periaatepäätöksiä.

Toinen yhteiskuntavastuututkimuksen menestyjä, espanjalainen Mango, kertoo laatineensa alihankkijoilleen eettiset ohjeet, jotka noudattavat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksia. Mango sanoo myös valvovansa kaikkien – ei vain joidenkin – alihankkijoidensa toimintaa. Pisteitä tuli myös avoimuudesta ja ympäristöasioiden hyvästä hoidosta.

Huonosti menestyvillä omat ohjeistonsa

Pyysimme huonon arvosanan saaneita yrityksiä kommentoimaan tulosta. Esprit’n ja Lindexin selitys oli, että huono tulos johtuu siitä, että yritys ei vastannut tutkijoiden lähettämään kyselyyn.

Esprit’n mukaan kyselylomake ei ollut tullut perille oikeille henkilöille, jotka olisivat voineet vastata kysymyksiin. Esprit’stä myös lähetettiin tietoa yrityksen eettisistä ohjeista, jotka eivät Esprit’n mukaan ilmenneet tutkimuksessa.

Erikoissuunnittelija Tuija Myllyntaus Kuluttajavirastosta kommentoi asiaa näin:
- Avoimuus on tärkeä osa yrityksen yhteiskuntavastuullisuutta. Yhteiskuntavastuututkimusten normaalikäytäntö on, että tutkijat pyytävät yrityksestä ensin vastuuhenkilön nimen, jolle kysely lähetetään. Kyselyä ei vain lähetetä yleiseen postilaatikkoon. Ellei vastausta ala kuulua, yrityksiltä pyydetään vastausta useita kertoja. Toisaalta tutkimus ei perustu pelkästään yritykseen lähetettyyn ja yrityksen täyttämään kyselyyn, vaan siihen on kerätty tietoa myös monesta muusta lähteestä.

Lindex sanoo tietoisesti jättäneensä vastaamatta kyselyyn, sillä yhtiö oli tutkimuksen tekoaikaan uusimassa yhteiskuntavastuuasioista tiedottamistaan.
- Emme ole olleet hyviä kertomaan siitä, mitä me teemme tällä saralla. Julkaisemme lähiviikkoina oman yhteiskuntavastuuraporttimme, joka kertoo, miten toimimme ja mitä teemme tällä saralla. On tärkeää, että asiakkaat saavat tietoa näistä asioista, jotta he voivat valita, mistä firmasta haluavat vaatteensa ostaa, sanoo yhtiön tiedotuspäällikkö Sara Carlsson.

Benetton puolestaan kommentoi, että toisin kuin tutkimuksessa väitetään, sillä on eettiset ohjeistot alihankkijoilleen ja yhteiskuntavastuuasiat hyvin hoidossa. Benettonin periaate on noudattaa kunkin tuotantomaan lakeja.

Tutkijoiden mielestä Benettonin eettiset ohjeistot eivät kuitenkaan ole riittävät ja saattavat itse asiassa huonontaa työntekijöiden oikeuksia. Joissakin maissa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta kun rajoitetaan lailla ja minimipalkka on pieni.

Kookain suomalainen jälleenmyyjä ei vastannut yhteydenottopyyntöihimme.

”Edullinenkin vaate voi olla eettinen”

Useat vaateketjut ohjeistavat ja valvovat alihankkijoitaan entistä paremmin, mutta koko vaateteollisuusalalla on perustavanlaatuisia ongelmia. Sitä mukaa kun maailmankauppa on vapautunut, vaatteiden tuotanto on siirtynyt sinne, missä vaatteita voidaan tuottaa mahdollisimman halvalla. Yhä useampi vaate valmistetaankin Kiinassa.

Myös vaateketjujen ostokäytännöt ajavat alihankintatehtaat pahaan välikäteen: vaatevalmistajat kilpailuttavat tuottajia nettihuutokaupoissa ja painavat hinnat näin mahdollisimman alas.

Samaan aikaan vaatetehtaiden pitäisi pyrkiä parantamaan työntekijöiden oloja ja oikeuksia. Vaatetehtaiden työntekijät tekevät usein pitkää, 80-tuntista ja joskus jopa 90 tunnin työviikkoa pienellä palkalla. Esimerkiksi Pakistanissa ompelijan tuntipalkka voi olla vain noin 20 senttiä.

Edullisia vaatteita tarjoavat vaateketjut ovat kuitenkin sitä mieltä, että edullinenkin vaate voi olla eettinen.
- Yritys voi olla vastuullinen sosiaali- ja ympäristöasioissa ja siitä huolimatta tarjota asiakkailleen edullisia hintoja. Korkeammat hinnat eivät automaattisesti tee yritystä vastuullisemmaksi, sanoo Katarina Kempe H&M:stä.

Vaateketjujen yhteiskuntavastuututkimuksen mukaan esimerkiksi farkkujen kokonaishinnasta vain noin prosentti menee työntekijälle. Vähittäiskauppa ja arvonlisävero vievät puolet. Vaikka vaatteiden valmistajille alettaisiin maksaa nykyistä selvästi suurempia palkkoja, kuluttajahinnat eivät nousisi kuin muutaman prosentin.

Kuningaskuluttaja olisi halunnut kysyä suomalaiselta Seppälältä, voisiko se näyttää muille ketjuille mallia ja tuoda markkinoille esimerkiksi reilun kaupan vaatemalliston, josta ompelijakin saisi kunnon korvauksen. Pyysimme Seppälältä haastattelua, mutta yrityksestä ei haluttu ottaa kantaa tutkimuksen tulokseen eikä keskustella yhteiskuntavastuuasioista yleiselläkään tasolla. Näin siitäkin huolimatta, että Seppälä sai tiedotuksen avoimuudesta arvosanan hyvä.

Eettinen kuluttaminen muodissa

Yksikään ketjuista ei voi mainostaa myyvänsä eettisiä vaatteita, mutta erot parhaimmin ja huonoimmin menestyneiden ketjujen välillä ovat suuret. Niidenkin ketjujen, jotka eivät vielä näytä ymmärtäneen eettisten arvojen tärkeyttä on kuitenkin pakko pian herätä.

Britanniassa eettisesti valmistettujen vaatteiden kysyntä kasvoi vuonna 2005 jopa neljänneksen. Eettisestä tuotannosta onkin tullut vaatteiden myyntivaltti.

Tavallinen asiakas voi nopeuttaa asioiden etenemistä vaatimalla vaatekauppoja kertomaan tuotteidensa valmistusprosessista avoimesti. Itseltään kannattaa kysyä, miten usein uusia vaatteita oikein pitää saada. Laatuvaatteet kestävät halpiksia pidempään. Kannattaa myös muistaa vaatteiden kiertokulku –kirpputoriltakin ostettu vaate on aina itselle uusi.

Kirsi Jansa / TV1 Kuningaskuluttaja

LÄHDE: Kuluttaja 6/2007, www.kuluttaja.fi

Vaateketjujen yhteiskuntavastuu -tutkimus

Vaateketjujen kokonaisarvosanat

A = Erittäin hyvä
-

B = Hyvä
Hennes & Mauritz
Mango

C = Tyydyttävä
Zara
Vero Moda
Dressmann
Mexx
Seppälä

D = Välttävä
KappAhl

E = Huono
Lindex
Benetton
Kookai
Esprit