Kunkun kolme kovaa on tällä kertaa raittiuden tiellä. Testissä ovat nimittäin alkoholittomat oluet.

Testiryhmässä teknistä osaamista edustaa panimotekniikan opettaja ja kokenut oluttuomari, turkulainen Mikko Hovi.

- Yleensä näihin alunperin syntyy käymisessä alkoholia. Se täytyy poistaa, mistä aiheutuu yksi ylimääräinen vaihe prosessissa. Kun myyntimäärät ovat pieniä, niin alkoholittomat oluet ovat tavallisia kalliimpia.

Sivistyksellistä taustaa tuo turkulainen Iltalehden ruoka- ja oluttoimittaja, Markku Haapio.

- Nyt markkinoilla on varmaan kymmenkunta merkkiä. Määrä on varmaan tuplaantunut viidessä vuodessa. Vielä 1990-luvun alussa määrä taisi olla pyöreä nolla, hän muistelee.

Ja oluen kuluttajia edustaa jännityskirjailija Reijo Mäki.

- En ole varsinaisesti profiloitunut alkoholittomien juomien mieheksi. Kun kuitenkin tulee näitä tipattomia tammikuita harrastettua, niin silloin nautin seurassa alkoholitonta olutta.

Kolme suurta

Testioluet on rajattu tiukasti yleisimmin ruokakaupoissa myytäviin merkkeihin. Kolme suurinta merkkiä haukkaa leijonanosan myynnistä: Nikolain osuus on 56,3, Holstenin 26,2 ja Bucklerin 8,8 prosenttia. Näiden lisäksi mukana ovat alle viiden prosentin markkinaosuuksilla Becks ja Clausthaler. Kaikki oluet ovat ulkomaista alkuperää.

Kyseessä on tietysti sokkotesti, eli testaajat eivät tiedä merkkejä.

Ensimmäisenä arvioitavassa ulkonäössä ei yleensä ole teollisten oluiden kanssa moittimista. Nyt käy kuitenkin toisin.

- Clausthalerissa on pientä samentumaa. Aika yllättävää, raati hälisee.

Samentuma ilmenee pieninä höytyvinä, joita oluessa kelluu. Näitä löytyy Claushalerin lisäksi Becksistä. Tästä huolimatta oluet todetaan ulkonäöltään varsin kelvollisiksi.

Tuoksuissa eroja

Tuoksun arvioinneissa alkoi syntyä selviä eroja. Kyyti oli erityisen kylmää Nikolaille.

- Kyllä oluessa pitäisi tuoksu olla, tästä tulee miinusta, puuskahtaa kirjailija Reijo Mäki. Sen sijaan Becksin vähemmän makea ja humalainen tuoksu miellyttää suuresti.

- Kyllä, tämä ei ole niin äitelää, toteaa raati yksimielisesti.

Ja sitten viimein itse asiaan eli maisteluun.

- Olutta arvioidessa juoma nielaistaan, sillä osa mausta irtoaa aivan kielen takaosassa, opastaa Markku Haapio. Mikko Hovi täydentää, että kyseessä ovat humaloinnista tulevat katkeroaineet.

Reijo Mäki arvelee, että tästä tulee sanonta, jonka mukaan olut saa kielenkannat höltymään.

Maku ratkaiskoon

Oluessa maku on se tärkein. Niinpä painotamme loppupisteissä makua tuplaamalla kyseiset pisteet. Näin muutenkin kärjessä keikkunut Becks on selkeä ykkönen.

- Becks ei ollut yllätysvoittaja. Saksalainen osaa humaloinnin ja oluessa tuntuu saksalainen ammattitaito, arvioi Markku Haapio.

Sveitsissä valmistettava Nikolai jäi tuoksu- ja makuominaisuuksien vuoksi pahnanpohjimmaiseksi.

- Alkoholi on keskeinen osa oluen maussa. Kun se poistetaan, on tasapainoisen oluen tekeminen vaikeaa. Ne tahtovat olla joko liian katkeria tai makeita. Tämän heikoimman näytteen kanssa tuli mieleen, että sekä humala että mallas ovat jääneet puuttumaan tai niitä oli pantu kovin kevyellä kädellä, arvioi Mikko Hovi.

Hintahaitari ei ole kovin laaja. Se liikkuu muutaman kymmenen sentin sisällä.

Yhteispisteet

Testi on hyvä päättää kirjailija Reijo Mäen mietteisiin.

- Se että tehdään olutta, joka ei mene päähän, on vähän sama, kuin olympialaisiin perustettaisiin uusi laji: hiipiminen. Eli siis kuka varovaisimmin pääsee maaliin.

Jari Vaara / TV1 Kuningaskuluttaja