
Maksullisen televisiokanavan tilatessaan saa vain yhden salauksenpurkukortin. Tästä seuraa se, että asiakas vaihtaa korttia boksista toiseen tai katselee maksutelkkaria vain yhdestä ruudusta. Yhtiöt tuovat omat ratkaisunsa markkinoille lähiaikoina. Ne kasvattavat laskua tuntuvasti.
Tulevana digiaikana kortteja on tarjolla nykyistä enemmän myös antennitalouksiin. Kaapelitelevisiossa ja satelliiteissa kilpailu on jo kiristynyt, kun Viasat aloitti markkinointirynnistyksen keväällä.
Systeemi toimii kaapeliverkoissa niin, että ohjelmayhtiöt, kuten Viasat ja Canal+ myyvät kanaviaan paikallisten yritysten kautta. Näitä ovat siis kaapelitelevisioyhtiöt. Kotitalous on sitten sopimussuhteessa kaapeliyhtiöönsä ja saa kaapeliyhtiön kortin. Satelliiteissa ja haravaverkossa kaapeliyhtiö jää luonnollisesti pois ja salauskorttikin on eri.
Asiakas joutuu maksamaan täyden liittymän hinnan, jos hän haluaa toisen kortin. Miksi näin, sitä selvitämme ensin Turun Kaapelitelevisiosta, jonka puolesta vastaa myyntipäällikkö Esko Koskinen.
- Välityssopimukset määrittelevät sen, että miten me taas puolestaan tuloutamme nämä (rahat) ohjelmayhtiölle, koska me olemme palvelun välittäjä.
Miten vaikeaa tai helppoa näiden sopimusten muuttaminen on?
- Yleensä ottaen se on aika hankalaa.
Ohjelmia myyvistä yhtiöistä vahvistetaan, että nämä kansainväliset sopimukset todellakin määrittelevät jopa korttien määrän.
Ongelma ratkaistavissa

Tilanne on asiakkaan kannalta pöljä. Yhtiöt itsekin tiedostavat, ettei asiakas ole kiinnostunut kansainvälisistä sopimuksista, vaan hän haluaa katsella maksamiaan kanavia kuten Yleisradiota - eli vaikka kaikista kodin telkkareista samaan aikaan.
Siis eikö tekniikka todellakaan tarjoa kortinsiirtelylle vaihtoehtoja?
- Tiedän kyllä, että on olemassa vaihtoehtoisia teknisiä ratkaisuja, mutta en voi niitä kenellekään suositella, toteaa myyntipäällikkö Esko Koskinen.
Millaisia nämä ratkaisut ovat?
- Enpä nyt ota kantaa siihen, sillä silloin rikkoisin näitä välityssopimuksia vastaan.
Ja toden totta: Stockmannin tarjouslehdessä mainostetaan vekotinta, joka jakaa salauksen kolmelle boksille. Mikä on tämä laite, jonka nimeä ei voi ääneen edes lausua? Laitetta esittelee tiiminvetäjä Henry Erkkilä Turun Stockmannilta.

- Kyseessä on salauskortin jakaja. Alkuperäinen kortti pannaan pääasemaan, joka lähettää salausavaimet orjayksiköille. Orjayksiköt taas työnnetään digiboksien kortinlukijoihin. Pääasema lähettää salauksenpurkukoodin näille muille korteille, jolloin voidaan katsella salattuja kanavia kolmessa eri huoneessa.
Kortinjakaja toimii niiden korttien kanssa, jotka eivät ole niin sanotusti laitelukittuja. Eli jos olet voinut vaihtaa korttia eri boksien välillä, pitäisi jakajan toimia, todetaan maahantuojan, Laatuantenni Oy:n esitteessä.
Tai sitten ei

Jos tässä kohtaa luulitte, että ongelma on ratkaistu, niin vikaan menee. Kortinjakajan maahantuoja toteaa, että laite herättää yhtiöissä ristiriitaisia tunteita. Virallisesti pelätään piratismia, vaikka siitä ei kortinjakajan kohdalla ole näyttöä. Suuntaamme Helsinkiin kysymään ohjelmayhtiöiltä, että mistä on kyse.
Ensimmäisenä jututamme Viasatin maajohtajaa Jarkko Nordlund.
- Jos kyseessä on laillinen jakelu, niin meillä ei ole mitään sitä vastaan. Mutta näitä laitteita on käytetty myös piratismijakeluun. Siihen me tietysti puutumme aidosti, sillä kyseessä lainvastainen toiminta.
Tapaamme Viasatin kovimman kilpakumppanin Sanomatalossa ja siellä kaapelitv-liikkeessä. Canal+:n suhtautuminen on ehdottoman kielteinen, toteaa myyntipäällikkö Paulus Palomurto.
- Laite sinänsä ei varmaan ole laiton, tuskin sitä muuten voitaisiin myydäkään. Mutta suhtautumisemme on se, ettei operaattorinkaan (esim. kaapeli-tv) korttia, joka valtuuttaa Canal+ kanaviin, saa jakaa. Se on sopimuksen vastaista.
Tämän pykälän valvominen on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Herää kysymys: miksi yhtiöt eivät itse kauppaa kortinjakajia, joilla kortin siirtelyn ongelma olisi hoidettavissa?
Omat ratkaisut tulossa
Vastaus kuuluu, että kumpikin on tuomassa markkinoille oman ratkaisunsa. Siinä missä kortinjakaja on reilun sadan euron kertaostos, ovat yhtiöiden tarjoamat ratkaisut kuukausimaksullisia. Viasatilla on ratkaisulle jo hintakin selvillä.
- Me olemme tuomassa tätä rinnakkaiskorttia ja myös hinnoitellaan tämä rinnakkaiskortti ennen joulua. Meillä Ruotsissa sen hinta on 99 kruunua, joten hinnoitellaan se täällä samaan, joten hinnaksi tullee 8-9 euroa kuukaudessa.
Nykykurssilla tosin 99 kruunua on yli 10 euroa. Canal+ vielä miettii käytännön toteutusta.
- Ruotsissa ja Norjassa kaksoiskortin hinta on ollut noin puolet varsinaisen liittymän hinnasta. Uskoisin, että lähdemme tämänsuuntaisella ratkaisulla täälläkin liikkeelle.
Satoja euroja vuodessa

Jotta liikeidea toimisi, on yhtiöiden estettävä kortinjakajien käyttö. Samalla hoituu mahdollinen piratismin uhka. Näin hoituu kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Maksukanavien markkinoinnissa käytetään kuukausimaksuja. Katsotaanpa millaisista summista kaapelitaloudessa on vuodessa kyse. Yhdestä televisiosta katseltuna Canal+ maksaa 348 euroa, Viasat reilut 287,40 euroa per vuosi.
Jos Viasatilta haluaa ostaa toisen kortin sitä yläkerran telkkaria varten, täytyy maksaa yhteensä 108 euroa vuodessa. Näin ollen kokonaiskustannukseksi tulee 395,40 euroa vuodessa. Canal+ hinta selviää myöhemmin. Jos kuitenkin laskemme, että se olisi noin puolet, niin saamme kahden television vuosikustannukseksi 522 euroa.
Vertailun vuoksi todettakoon, että Yleisradion kanavat näkyvät joka huoneessa noin 200 eurolla per vuosi.
Jari Vaara / TV1 Kuningaskuluttaja


© YLE 2006 | Kuningaskuluttaja | PL 88 | 00024 Yleisradio | Puh: 09 14801 | Fax: 09 1480 2795 | kuningaskuluttaja@yle.fi
Digiboxi kaapelissa
Mielenkiintoista, sanoi.. on se kummaa kun asuu
kaapelitaloudessa niin joutuu hyväksymään vain yhden
välittäjän ohjelmat. ts. meillä se on welho ja
siihen on tyytyminen vaikka kilpailijalla olisi
minun toiveisiini sopivampi kanavapakettitarjonta.
Miten hiivatissa tässä on näin käynyt? Enkö todel-
lakaan saa itse päättää mitä ja kenen välittämää
ohjelmaa katson? Kysyn vaan... Olis varmaan jossain
päin kirveellä töitä..vai oliskohan satellittilautasella mieluummiin..
Kaapeliverkko-operaattorihan
Kaapeliverkko-operaattorihan on markkinatalouden ehdoilla pelaava toimija. Tietenkin se viilaa itse omasta mielestään mahdollisimman kiinnostavat ja kilpailukykyiset paketit.
Monilla ei kaapeliverkkojen tarjontaa ole. Mutta jos se ei kelpaa, ok-talon omistaja voi irtisanoa sopparin. Asunto-osake- tai vuokrataloyhtiössä se ei onnistu yksittäisen asukkaan toimesta, mutta ainahan keskustelua voi virittää taloyhtiön / vuokranantajan suuntaan. Keskimäärin näissäkin jyllää demokratia, jolla ajatuksiaan voi käydä peilaamassa.
Jos terrestiaaliverkko kiinnostaa mutta seinäpistokkeesta tarjoillaan vain kaapeliverkon ohjelmaa, yleensä säädylisen ilmasignaalin saa otettua vastaan digiboksille sisäantennillakin.
Jos sekään ei riitä, kannattaa alkaa selvittelemään sateliittivaihtoehtoja. Lautasen seinään ruuvaamiseen kannattaa kuitenkin hankkia lupa, jos ei korteerata ikiomassa kiinteistössä.
Ja ainahan Welholle voi yrittää kertoa, mitä kanavia on vailla. Jos operaattori näkee, että kanaville olisi kaupallista potentiaalia, se tuskin ohittaa sitä pelkkänä asiakkaiden narinana.